perjantai 17. marraskuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 45/2017)

Viime viikon 39 esineen saldo näyttää kertyneen pääasiassa taivassalolaisen Grönroosin kaupan esineistöstä, joten tässä valikoima sitä.













.


torstai 16. marraskuuta 2017

Aikajana 1800-luvulta

Viime talvena digitoidusta vanhan kokoelman osasta nousi esiin tällainen nahkainen lieriö. Sisällä olevaa rullaa pyörittämällä avautuu kyljessä olevasta raosta kokonainen maailmanhistoria, alkaen vuodesta 1819 taaksepäin.


Ja miten kauas taaksepäin mennään? Taannoisessa kirjareferaatissa mainittiin miten antiikin taiteen kirjassa oli fundamentalistin mielestä oletettu maailma liian vanhaksi, mutta tähän hän olisi ollut varmasti tyytyväinen. Aikajana on nimeltään Historiskt etui eller kronologisk öfversikt af de märkvärdigaste händelser ur Verlds-Historien, ifån Staternas uppkomst intill närvarande tid, ja sen alussa mainitaan Aatamia ja Nooa. Vuosiluvut alkavat juosta vuodesta 2000 eKr., jonka kohdalla mainitaan mm. Nimrod, Menes ja Abraham.


Käytössä rulla on ollut, sillä se on katkeillut paristakin kohtaa. Myös loppu puuttuu, eli emme tiedä miten pitkälle silloiseen nykyhetkeen rulla jatkui, mutta muuan nettilähde mainitsee Turussa 1821 painetun "historiskt etuin" - olisiko juuri tämä?

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Colosseum, osa VII

Viime viikolla puitiin marmorinpalasta, johon maalöytökonservaattorimme oli kiinnittänyt huomioni. Kiven kerrottiin olevan kerrassaan Rooman Colosseumista, josta syystä se oli sijoitettu, kaiketi arkoelogiseksi löydöksi ajateltuna, maalöytövarastoon.


Kivilieriö koostuu kahdesta kuva-aiheesta. Toisessa suoritaan uhria kaatamalla jotain alttarille, toisessa naishahmo aja kahden eläimen vetämää valjakkoa. Ovatko eläimet koiria vai leijonia, siitä eivät kommentoijat olleet yksimielisiä, eivät myöskään siitä kuka valjakkoa ajoi. Oliko se Kybele, Hekate tai kenties jopa Bacchus? Aika monet antiikin jumaluudet ovat ajelleet vaunuilla.

Valitettavasti asiaa on turha enempää selvitellä, sillä mitä ilmeisimmin kyse on hankinta-ajankohtana (1800-luvun loppu) tehdystä väärennöksestä. Kuten Jyrki Lammi huomautti, kiven vaurio myötäilee turhankin sopivasti hahmojen yläosaa niin että ne säilyvät kokonaisina. Eipä työn jälkikään tarkemmin katsottuna järin häävi ole.

Jos ei kyse olekaan antiikin taidehistoriasta, voinemme ajatella kivenkappaleen olevan osa 1800-luvun matkailun kulttuurihistoriaa. Kenties nimettämäksi jäänyt, pelkästään "pietarilaisena kunniaporvarina" pääkirjassa esiintyvä lahjoittaja tarkoittikin vain ostaneensa kiven Colosseumin luota, tietoisena sen pelkästä matkamuistoarvosta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...