keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kuurinmaa (4) Mazirben liiviläisten talo

Ventspilsistä ajettiin pohjoiseen, ns. liiviläisrannikolle. Liiviläiset ovat kieleltään suomalais-ugrilainen kansa, joskin viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut henkilä kuoli jokunen vuosi sitten. Kielen opetelleita toki on. Mazirbeen rakennettiin 1938-39 funkistyylinen liiviläisten talo.


Kustannuksiin osallistuivat myös Suomi, Viro ja Unkari, kertoi muistolaatta ovenpielessä.


 Ahtisaarikin näytti paikassa käyneen.



Sisällä on juhlasali (jossa emme käyneet) ja erilaisia kokoontumis- ja työtiloja.




Perusteellisen opastuksen saimme tähän museohuoneeseen.


Liiviläiset olivat rannikon kansaa, kutsuivatpa he itseäänkin "kalamiehiksi". Kalaa vaihdettiin sisämaan latvialaisten maataloustuotteisiin. Huomasin innostuneesti kuvaamaan, ehkä johtuen siitä että olimme siellä aika pitkään, aika perusteellisesti esillä olevaa liiviläisten vanhaa materiaalista kulttuuria, eli tässäpä tätä, olkaa hyvä.






















Monet esinetyypit löytäisi suomalaisestakin kotiseutumuseosta. Susipannaksi luulemani piikkikaulus olikin kuulemma tarkoitettu vasikan kaulaan vieroittamaan tätä emostaan.


tiistai 17. lokakuuta 2017

Kuurinmaa (3) Ventspils

Ventspils (saks. Windau) merkitsee Ventajoen rannalla olevaa linnaa, ja aikoinaan sielläkin, Kuldigan tavoin, hallitsi ritarikunnan komtuuri. Toisin kuin Kuldigassa, linna on jäljellä ja museona, mutta se ei matkaohjelmaamme sisältynyt.


Myönnän että mielikuvissani Ventspils oli nuhjuinen neuvostoliittolainen öljysatama. Todellisuus oli värikkäämpi, ja tärkeä satamakaupunki se toki onkin...



 ja Ruotsin Nynäshamniin pääsee sieltä 7 tunnissa.


Kaupungin erikoisuus ovat lehmät joita on joka puolelle, mitä mielikuvituksellisimpia.





Ventspils oli matkan sateisin kohde, mutta niin vain sielläkin jalkauduttiin katsomaan kaupunkia.


Kauppatorilla oli havainnollistettu painoja ja muita mittoja.



Vanha raatihuone oli muutettu kirjailija-asuntolaksi.


Raatihuoneentori oli sateen autioittama...


ja hiljaista oli muillakin vanhan keskustan kaduilla.



Jānis Fabriciuss oli tosin puna-armeijan perustajia, mutta latvialainen ja Ventspilsissä syntynyt yhtä kaikki, joten neuvostoaikainen patsas oli saanut jäädä paikoilleen. Miehen sotilasura alkoi latvialaisista kootuissa tarkka-ampujapataljoonissa.


Kierroksen lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä rannan dyyneillä, hurjimmat vedessäkin asti.




Satamanpuoleisella rannalla oli vanha kalastusalus johon saattoi kiivetä.




Vielä yksi latvialaistaideteos: ankkurikettingistä tehty tuoli - merenjumalan valtaistuinko?

.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...