Ilmeisesti kirjoittajansa taustasta johtuen koko näkökulma on varsin kirjallisuushistoriallinen, viimeistään 1700-luvusta lähtien, jolloin koko Roomaa käsitellään lähinnä vain anglo-amerikkalaisten kirjailijoiden impressioiden kautta. Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi kirjan viimeinen osa, jostain syystä vieläpä erilaiselle paperille painettu kuin muu osa julkaisua, käsittää pelkästään suoria lainauksia Colosseumia käsittelevistä muistelmista ja kaunokirjallisuudesta.
Kokonaisuutena jokseenkin outdated, mutta jäihän tuosta mieleen muutama läppä sieltä täältä. Stendhalilta on mainio juttu englantilaisturistista, joka sattuu Grand Tourillaan paikalle, kun raunioiden rakenteita ollaan tukemassa kaleeriorjien (!) voimin. Vierailijan kommentti: "Colosseum on parasta, mitä olen Roomassa nähnyt. Siitä tulee todella upea kunhan se valmistuu."
Kirjan kansipaperin kuvituksena on muuten yksi niistä Pompeijista löydetyistä gladiaattorikypäristä, joita Keith Hopkins piti kirjassaan aivan liian painavina ja vailla käytön jälkiä olevina, jotta ne olisivat mitään muuta kuin vain taistelua edeltävässä paraatissa käytettyjä malleja (Hopkins s. 66-68).
Hopkinsin kirja, kuten muistamme, oli julkaistu sarjassa nimeltä Wonders of the World, Quennellin taas ilmestyi aikanaan sarjassa Wonders of Man. Perinteitä tälle on, nostihan jo Martialis ylistysrunossaan Colosseumin sen valmistumisaikana vanhan maailman "ihmeiden" edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti