torstai 28. heinäkuuta 2016

Muinaistutkija 2/2016

Lehden artikkeleista kaksi perustuu jo hyvinkin varhain tehtyjen löytöjen uudelleentulkinnalle. Eeva Jonssonin kirjoittaa Hämeelinnan Linnaniemen (nyk. Varikonniemen) viikinkiaikaisesta kaulaketjusta, joka löydettiin jo 1894. Ketju on yksi kuudesta vastaavasta Suomesta löydetystä ja kolmesta Virosta löydetystä. Kaikkien koristeina on ollut alunperin islamilaisia tai bysanttilaisia hopearahoja, myöhemin ketjuihin on lisätty myös länsimaisia rahoja. Jonssonin johtopäätös on että kaikki käädyt on valmistettu lyhyen ajan sisällä ja ehkä jopa saman hopeasepän toimesta n. vuoden 1000 tienoilla joko Hämeessa tai Varsinais-Suomessa.

Tiina Vaskon aiheena taas on vuonna 1938 aivan tästä kotinurkilta eli Turun (silloisen Maarian) Taskulan ristiretkiaikaisesta kalmistosta löydetty hopeasormus. Löydöt jaettin tuolloin Kansallismueon ja Turun historiallisen museon kesken, sormus päätyi jälkimmäiseen eli kuuluu nyt Turun museokeskuksen arkeologisiin kokoelmiin. Taskulan sormus on 9-kulmainen, joista kukin sivu muodostaa oman kuvakentän, enimmäkseen erilaisia ristikuvioita, ja kahdessa vierekkäisessä Kristuksen kasvot niin että päälaet ovat vastakkain. Koristelu on tehty itäisellä niellotekniikalla, mutta kuva-aiheiden toteutus on skandinaavinen. Vaskon olettamus on että sormus olisi tehty Gotlannissa.

Mikko Moilasen artikkeli käsittelee hänen paljon julkisuutta saanutta väitöskirjaansa miekkojen säiläkirjoituksista. Johtopäätöshän oli että niitä on ollut ainakin kolmanneksessa nuoremman rautakauden miekoista ja että niitä on osattu tehdä myös täällä Suomessa.

Andrea Koiviston ja Elina Terävän lastenkirja Aikamadot on saanut hauskan arvostelun. Lehden lopussa on vielä listaus vuonna 2015 valmistuneista arkeologian alan graduista lyhyen kuvauksen kera.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...