torstai 15. maaliskuuta 2018

Kansallismuseo: Suomen tarina

Jo jonkinlaisena velvollisuutena tuli talvilomamatkalla käytyä katsomassa Kansallismuseon perusnäyttelyn uusin osuus, itsenäisyyden ajasta kertova Suomen tarina.


Routavuosistahan se kaikki alkoi: kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov ja surmaajansa Eugen Schaumanin paita (Turussa Juseliuksen paitatehtaassa Vanhalla raatihuoneella valmistettu, muuten).


Infoa kansallislipun synnystä.


Sotienvälinen aika oli kuitattu suurimmalta osin aikajanalla.


Ja siten oltiinkin jo sotavuosissa. Evakkojunan vaunuksi sisustetusta interiööristä en hämärän valaistuksen vuoksi saanut tolkullista kuvaa, joten tässä Itä-Karjalasta jatkosodassa mukaan tarttunutta esineistöä...


...esimerkkinä metsästäjän tarvikesetti eli porohkat.


Silmää iskeville ja muutenkin elehtiville presidenttien kuville omistetussa huoneessa pyöri ikuista kehäänsä suomalaisia kahvikuppiklassikoita.


Klassisessa passikuvakopissa sai kuvauttaa itsensä tulevaisuuden presidenttinä. No joo, ehkä tuo oli huomattavasti nuoremmille tarkoitettu mutta kokeilin silti.


Sotienjälkeinen aika: elintason nousu, hyvinvointivaltion synty, muuttoliike Ruotsiin... Mutta mahtavatko nuoremmat kävijät enää tietää miten View-Master toimii?


Prinsessa Leian Planetaariset laaksot löysin myöhemmin Desigmuseostakin. Klassikko mikä klassikko.


Vuosisadan kulttuurigaalassa Mika Waltarista leivottiin vuosisadan kirjalija. Tässä Mikan kirjoituskone ja kirjailijan postuumisti saama pysti (sehän taas on 3D-tuloste Wäinö Aaltosen Kultaliljasta, jonka löytymisestä ja hankkimisesta Turun kaupungin taidekokoelmaan kerrotaan täällä).


Vuoden 1975 ETYK-kokoukselle omistettu nurkkaus oli hauska idea, ikkunastahan näkyy Finlandia-talo jossa se järjestettiin. Omana kouluaikanani se oli Suomen historian kohokohta.



Saunalle oli omistettu huomattava osa lauteineen ja vanhoine saunafilmeineen...



... ja "karkkiseinäksi" koottuine löylykauhoineen.


Vielä suuremman tilan oli kuitenkin saanut 1990-luvun lama. Turun kauppatorilla esitettyä "työttömän hirttämistä" en tosin itse muistanut, siitäkin uutisfilmiä oli esillä.


Aikajana lamasta vuoteen 2017.


Loppuhuipentumana huone jossa saattoi löhötä (löhöalustoja tuntui olevan vähän joka museossa) ja katsella kuvia suomalaisista sadalta viime vuodelta. Kuvasarjan suuntaa ja nopeutta saattoi säätää keskellä huonetta olevasta laivan konetelegrammilla.


Suomalaisille heavy-yhtyeille oli omistettu käytävänpätkä jossa ko. "musiikkia" saattoi kuunnella kuulokkeista, mutta ei siitä sen enempää.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...